Miksi asioita kaunistellaan (Pohjalainen 6.3.2010)

Miksi asioita kaunistellaan? 

Minulla on se käsitys, että me poliitikot emme jostakin syystä halua sanoa kaikista asioista sitä, mitä itse ajattelemme, vaan ilmaisemme asian mieluimmin tavalla, jonka oletamme vastaavan kansan yleistä mielipidettä. Tämä on varmasti osasyy siihen, että kansalle on syntynyt sellainen käsitys, ettei puolueiden välillä ole mitään suurempia eroja. Vielä pahempaa on kuitenkin se, että tämä synnyttää käsityksen siitä, että puolueet ovat vieraantuneet kansasta. Kotimaassa politiikkojen tulisi sanoa asiat niin kuin ne ovat. Ulkomailla pitää olla diplomaattisempia, ja varoa lausumasta sellaista, josta voi olla vahinkoa Suomelle.

Tällaiset ajatukset ovat tulleet mieleeni, kun olen huomannut, miten varovaisia poliitikot ovat olleet puuttumaan asioihin, joita suuri enemmistö kansasta pitänee epäkohtina, mutta joihin puuttumista pidettäisiin joissakin piireissä sopimattomana. Esimerkkeinä tällaisista mainitsen käsittämättömät lakkouhat, perusteettomiin turvapaikkahakemuksiin liittyvät epäkohdat ja yhteiskunnan erilaisten tukien väärinkäytön. Jos poliitikko sattuu näihin puuttumaan, hän ensin perustelee, miten hän kannattaa lakko-oikeutta, miten hän ei ole rasisti, ja miten hän on laajan sosiaaliturvan kannattaja. Miksi poliitikon pitää todeta mitä hän on tai ei ole. Kansa ja puolueet ovat harvinaisen yksimielisiä edellä mainituista asioista. Lakko-oikeutta ei kyseenalaisteta, rasismi tuomitaan ja heikoista halutaan pitää huolta. Mutta sitä samaa yksimielisyyttä löytyy myös siitä, ettei näitä saa käyttää väärin.

Menettelikö kuljetusalan järjestö oikein, kun se aikana, jolloin elämme taloudellisesti todella vaikeita aikoja, antoi varoituksen lakkoon ryhtymisestä? Onko oikein ylläpitää järjestelmää, joka kiistatta houkuttelee Suomeen turvapaikanhakijoita, jotka eivät täytä turvapaikan myöntämiselle vaadittavia kriteerejä? Onko oikein olla nostamatta esille sosiaalilainsäädännössä olevia epäkohtia, jotka pikemminkin pitävät henkilön sosiaalituen piirissä kuin auttavat häntä pääsemään siitä? Onko oikein että erinäisillä yritystuilla vääristetään kilpailua, ja näin estetään aitoa kilpailua?  Kaikkien etu olisi, että edellä mainitut epäkohdat nostettaisiin avoimesti politiikan agendalle ja ryhdyttäisiin toimenpiteisiin, jotka siirtäisivät epäkohdat historiaan.

Bjarne Kallis