Aina löytyy vaihtoehtoja (pohjalainen 15.11)

Aina löytyy vaihtoehtoja

Eduskunnassa on tällä viikolla käyty pitkiä debatteja liittyen mm. kiinteistöveroon, erityisesti Pohjanmaalla tunteita kuohuttaneisiin aluehallinnon muutoksiin sekä kauppojen sunnuntaiaukioloon. Tulevalla viikolla tulemme todennäköisesti istuntosalissa keskustelemaan hallituksen esityksestä tuloverotuksen keventämisestä. Mielenkiintoista näissä keskusteluissa on se, että suurin osa hallituspuolueiden kansanedustajista loistaa poissaolollaan, ja ne muutamat, jotka osallistuvat, kritisoivat hallituksen esitystä. Olisi toivottavaa, että vastuussa olevat ministerit ja hallituspuolueiden kansanedustajat olisivat puolustamassa hallituksen esitystä debateissa. Poissaolo antaa kuvan siitä, että hallituspuolueet eivät itsekään pidä hallituksen esityksiä kannattamisen arvoisina.

Eniten ärtymystä synnyttää kuitenkin se, kun hallituksen kansanedustajat esittävät vahvoja argumentteja hallituksen esityksiä vastaan, ja joskus vieläpä tunnepitoisesti vetoavat eduskuntaan, että nämä argumentit tulisi ottaa huomioon. Tästä huolimatta he äänestävät päinvastoin kuin mitä itse ovat puhuneet. Tämän olemme nähneet tapahtuvan viime aikoina aivan liian usein. Rkp:n kansanedustajat ovat sanomalehdissä kritisoineet aluehallinnon muutosta, samoin kuin Keskustan kansanedustajat ovat kritisoineet kiinteistöveroa, vaikka ovatkin eduskunnassa sitten äänestäneet hallituksen linjausten puolesta. Mainitsen vielä, että samantyyppinen asia tullee lähitulevaisuudessa olemaan kysymys kauppojen laajennetusta sunnuntaiaukiolosta. Ei todellakaan ole mikään ihme, jos luottamus poliitikkoihin vähenee.

Seuraavan viikon suuri keskustelunaihe koskee todennäköisesti tuloveroon liittyviä muutoksia. Hallitus esittää muutoksia, jotka tarkoittaisivat valtion tulojen pienentymistä lähes 1,1 miljardilla eurolla. Tästä summasta 470 miljoonaa euroa ovat kompensaatiota niistä maksuista, jotka muodostuvat palkansaajien työttömyys-, sairausvakuutus- ja eläkemaksujen korotuksista. Korotusten arvioidaan olevan 0,87 %, ja ne ovat vähennyskelpoisia verotuksessa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että 50 000 euroa ja enemmän vuodessa ansaitsevien henkilöiden verot ja maksut pysyvät samansuuruisina tai nousevat, mikäli kunta nostaa veroprosenttiaan vähintään 0,5 prosentilla.

Veroalennuksen tulevat syömään kunnallisveron korotus, josta monessa kunnassa on jo päätetty. Jos hallitus olisi tyytynyt kompensoimaan palkansaajille edellä mainitut 470 miljoonaa, olisi kunnille voitu antaa 500 miljoonaa euroa enemmän tukea. Esimerkiksi Vaasan osuus olisi siinä tapauksessa ollut noin 5 miljoonaa euroa, ja kaupungin päättämä 0,5 prosentin suuruinen kunnallisveron nosto olisi voitu välttää. Veropolitiikassa on aina vaihtoehtoja, mutta debatti vaihtoehdoista puuttuu.

 

Bjarne Kallis