Yksimielisiä, mutta kuitenkin niin erimielisiä

Torstai 25.2.2010 klo 11:14

Eilisen välikysymysdebatti oli melko sekava. Syytöksiä siitä, kuka on tehnyt mitä, ja kuka on tehnyt virheitä, sateli molemmilta puolilta. Sitä, miksi ei voida olla yhtä mieltä sellaisessa kysymyksessä, jossa linjaerot ovat minimaalisia, on vaikea ymmärtää. Kaikki sanovat nimittäin, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, joka tunnetaan suhteellisen pienistä luokkaeroista, ja jossa heikoimmista huolehditaan, tulee säilyttää.

Tuloerot ovat 2000-luvulla kasvaneet kaikissa maissa. Kaikkein eniten ne ovat kasvaneet USA:ssa, Kanadassa, Saksassa, Norjassa ja Suomessa. Samanaikaisesti Suomen bruttoveroaste on laskenut niin, että se on tänä päivänä 5-6 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin Tanskassa ja Ruotsissa. Kaikki tietävät paremmin kuin hyvin sen, että taloudellista eriarvoisuutta voidaan vähentää vain kansalaisten perusturvaa parantamalla. Tätä ei kuitenkaan voida toteuttaa ilman bruttoveroasteen nostoa noin 1-2 prosenttiyksiköllä.

Siitä, että näin on tilanne, ei ole erimielisyyttä, mutta siihen yksimielisyys sitten loppuukin. Hallitus ei ole halukas korottamaan veroja parantaakseen heikoimmassa asemassa olevien tilannetta.